Ruokintaopas

Hevosen ruuansulatuskanavan toiminta on tärkeä tuntea, jotta eläintä osaa ruokkia oikein. Hevosen luonnolliseen, kuitupitoiseen ravintoon kuuluvat ruoho ja heinä. Kuidunsulatuksessa keskeisessä roolissa ovat umpi- ja paksusuoli sekä niiden sisältämä mikrobifloora. Rehu viipyy hevosen ruuansulatuskanavassa noin 1–2,5 vuorokautta.

Rehun hienontaminen alkaa suussa. Sylki kostuttaa rehun ja helpottaa nielemistä sekä rehun kulkua ruokatorvessa. Se myös neutralisoi mahan ja suoliston sisällön happamuutta. Mahalaukussa rehu lämpenee kehonlämpöiseksi ja siihen imeytyy mahanestettä. Mahanesteen sisältämät entsyymit ja mahalaukun bakteerit aloittavat rehun hajottamisen.

Rehun ravintoaineet sulavat ja imeytyvät ohutsuolessa

Mahalaukusta rehu siirtyy pieninä annoksina ohutsuoleen, joka on ravinnon sulamisen ja ravintoaineiden imeytymisen kannalta ruuansulatuskanavan tärkein osa. Ohutsuolen seinämän jatkuva liike sekoittaa rehumassaa ja kuljettaa sitä eteenpäin. Riittävä määrä karkeaa rehuainesta (kuitua) edistää suolen liikkeitä.

Hevosta stressaavat toiminnot, kuten kuljettaminen, kova valmennus ja kilpailuttaminen, puolestaan hidastavat suolen liikkeitä. Maksa, haima ja suolen seinämän rauhaset erittävät ohutsuoleen ruuansulatusnesteitä, joiden entsyymit hajottavat rehua. Väkirehun tärkkelys muuttuu glukoosiksi, joka imeytyy suolen seinämän lävitse verenkiertoon. Myös rehun sisältämä rasva imeytyy ohutsuolessa lähes täydellisesti. Siksi esimerkiksi kilpahevosten lisääntynyttä energiantarvetta voidaan nopeasti täydentää helposti sulavien kasviöljyjen avulla.

Paksusuoli – kuidunhajottaja

Ohutsuolessa hajoamattomat rehukuidut siirtyvät paksusuolen mikrobien (bakteerit, alkueläimet ja hiivat) hajotettaviksi. Hajotustyön tuloksena syntyy K-vitamiineja ja B-ryhmän vitamiineja sekä niin sanottua ”hidasta energiaa”eli haihtuvia rasvahappoja (propioni-, voi- ja etikkahapot). Rasvahapot imeytyvät hevosen verenkiertoon energialähteeksi. Pieneliöt pystyvät myös muodostamaan valkuaista sekä C-vitamiinia hevosen käyttöön.

Paksusuolella ja sen pieneliöillä on suuri merkitys karkearehujen (ruoho, heinä, säilöheinä) ja kuiturehujen (esim. melassileike, leseet) kuitujen hajotuksessa. Hevosta onkin ruokittava niin, että paksusuolen pieneliöt saavat ravinnokseen riittävästi kuituja. Parhaiten sulaa kuohkea rehu, joka ei ole kovin hapanta.

Suurten vilja-annosten sisältämä runsas tärkkelys lisää paksusuolen sisällön happamuutta, koska se ei ehdi hajota ja imeytyä kokonaan ohutsuolessa. Lämpökäsittely parantaa tärkkelyksen sulavuutta. Kun hevosta on tarpeen ruokkia erityisen voimakkaasti, kannattaa osa väkirehusta korvata kasviöljyllä tai rasvapitoisilla vähän tärkkelystä sisältävillä rehuseoksilla. Rasvat sisältävät paljon energiaa ja niitä tarvitaan mm. välttämättömien rasvahappojen lähteiksi. Liiallista valkuaisruokintaa on syytä välttää, koska rehujen korkea valkuaispitoisuus on haitallista paksusuolen pieneliöille.

Ruuansulatuskanavan osat

• Nielu
• Ruokatorvi
• Mahalaukku
• Ohutsuoli
• Umpisuoli
• Paksusuoli
• Lannemutka
• Peräsuoli

Vinkkejä onnistuneeseen ruokintaan

• Hevosen mahalaukun tilavuus on vain 10–20 l. Ruoki hevosta pienillä  ruoka-annoksilla vähintään 3–4 krt./pv.
• Anna korsirehut ennen väkirehuannosta, vältä rehun tarpeetonta kostutusta ja huolehdi hevosen hammashuollosta 2–3 krt./v., jotta syljentuotanto ja purukalusto pysyvät hyvänä.
• Mahanesteen eritys pysyy parempana, kun et altista hevosta kovalle rasitukselle tai muille stressitekijöille heti ruokailun jälkeen.
• Karkea rehu ja riittävä lepo varmistavat ruuansulatuksen toiminnan.
• Kuitujen sulamista voidaan edistää kypsentämällä rehuvilja. 
• Totuta hevosta uuteen ruokavalioon 1–3 viikon ajan. Näin ravintokuituja hajottava paksusuolen pieneliöstö voi paremmin.